Juttelin töissä ystäväni kanssa ammateista. Ystäväni on todella kaunis ja opiskelee alaa joka liittyy kauneuteen ja ulkonäköön. Hän kertoi minulle kuinka tyhmäksi, suoraansanoen bimboksi, tunsi itsensä kun oppitunnilla he olivat huiskutelleet opiskelijoiden kesken toistensa kasvoille meikkejä samalla kun kauppatieteiden opiskelijat raahautuivat uupuneen näköisinä omilta luennoiltaan. Hän tunsi että kauppatieteilijät olivat tehneet koko päivän jotain järkevää, kun taas kauneudenhoitoon liittyvillä asioilla ei saa aikaan mitään yhteiskunnallisesti merkittävää. Hän tunsi olevansa yhteiskunnalle kelvoton, turha.

Alkoi mietityttämään. Miksi joitakin ammatteja pidetään (varsinkin Suomessa) toisia "järkevämpinä" tai "vakuuttavimpina" kuin toisia? Eikö kyse ole loppujenlopuksi omasta onnellisuudesta ja siitä mikä ala on itselle se oikea? Itse olen ainakin kauneudenhoitoalan vankkumaton kannattaja (vaikka en itse alaa opiskelekaan)  ja tuntuu että se on Suomessa täysin aliarvioitu. Kauneus on suorassa yhteydessä hyvinvointiin ja siihen minkälaisiksi naiset itsensä kokevat ja miten he näkevät itsensä. Itsetunto, itsevarmuus ja omakuva.

Ihan sama mihin poistumme Suomen rajojen sisästä (omat kokemukseni vievät itään, joten perustan kirjoitukseni sille) on "hyvinvointiammattien" suosio ihan toisenlainen.  Ne ovat arvostettuja ammatteja koska niiden nähdään tekevän ihminen onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi itseensä. Idän kaunokaiset käyttävät vuositasolla paljon enemän rahaa omaan ulkonäköönsä (huom. palkkataso huomattavasti alempi suomalaisiin verrattuna) ja mielestäni he vaikuttavat paljon itsevarmemmilta ja sädehtivät. He ovat ymmärtäneen ulkoisen olemuksen vaikutuksen onnellisuuteen ja henkiseen hyvinvointiin. Ja mikä tärkeintä, he ovat ylpeitä itsestään, ja se välittyy ulkopuolisillekin. 

"Happy girls are the prettiest" - Hepburn